Remote analysis

Sydämen rytmihäiriöiden merkitys määräytyy oireiden luonteesta, rytmiä koskevista yksityiskohdista ja mahdollisen sydänsairauden piirteistä. Keskeinen merkitys on itse rytmihäiriön tarkalla toteamisella. Tähän on monia keinoja:

• Tavallinen sydänsähkökäyrä (EKG)
• Sydänsähkökäyrän seuranta sairaalassa telemetrian avulla
• EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti, 24-tunnin EKG
• Tapahtuma-EKG jonka potilas aktivoi
• Kliininen rasituskoe (rasitus-EKG)
• Elektrofysiologinen tutkimus sydänlaboratoriossa
• Potilaalle asennettu rytmihäiriövalvuri
• Sydämentahdistimen muistitiedot

Tavallinen levossa otettava sydänsähkökäyrä on oleellinen osa tutkimusta. Siinä saatetaan todeta parastaikaa esiintyvä rytmihäiriö. Voidaan myös todeta piirteitä, jotka viittaavat taipumukseen saada rytmihäiriöitä. Viitteitä voivat antaa poikkeava syketaso, eteis-kammiojohtumisen aika, haarakatkos, delta-aalto ja QT-ajan pituus.

Sydämen rytmiä voidaan tarkkailla vuodelevossa EKG-monitorilla ja liikkuvalla potilaalla telemetria-EKG:n avulla. Myös tavanomainen rasitus-EKG voi antaa tietoa rytmihäiriöistä. Sydämen rytmiä voidaan tutkia myös potilaan omissa olotilanteissa mukana kannettavan jatkuvasti EKG:ta taltioivan laitteen avulla. Sen tulos tarkastetaan jälkikäteen.

Kohtauksina esiintyviä rytmihäiriöitä on vaikea tunnistaa, elleivät ne jatku niin pitkään, että henkilö ehtii hakeutua sairaalaan. Monista rytmihäiriöistä saadaan tietoa elektrofysiologisen tutkimuksen avulla. Siinä johdetaan verisuoniteitse sydämeen ohuita lankoja, joiden kautta rekisteröidään sydänfilmiä sisältäpäin. Rytmiä testataan tahdistamalla, ja siten voidaan saada esille kohtauksina esiintyvä rytmihäiriö. Tämä antaa tietoa esimerkiksi missä sijaitsee ylimääräisiä johtoradan säikeitä ja kohdistaan niihin katetrihoito.

Osa kardiologeista on erityisesti perehtynyt rytmihäiriöiden tutkimuksiin, hoitoon ja sydämen tahdistinhoitoon. Tällä hetkellä heitä toimii lähinnä maamme yliopistosairaaloissa.

Onko myös sydänsairautta?

Rytmihäiriöitä voi esiintyä henkilöillä, joilla ei ole mitään sydänsairautta. Toisaalta sydänsairaus saattaa ilmetä rytmihäiriöinä, vaikka on vielä muuten oireeton. Sellaisia voivat olla sydänlihassairaudet ja sepelvaltimotauti. Rytmihäiriön luonne ja yksityiskohdat voivat ilmaista, tarvitseeko sydänsairautta epäillä ja toisaalta antavat viitettä mistä sairaudesta voisi olla kysymys. Esimerkiksi lapsuudesta alkaen esiintyneet tiheälyöntisyyden kohtaukset viittaavat ylimääräisiin johtoradan säikeisiin eikä niihin juuri koskaan liity sydänsairautta. Kammioperäisissä rytmihäiriöissä on usein mukana sydänsairaus ja joskus vaaratekijä kuten pitkä QT –oireyhtymä tai muut periytyvät sydänsairaudet.

Sydänsairauden tutkimiseksi tarvitaan usein ultraäänitutkimusta, rasitus-EKG:ta ja joskus myös sepelvaltimoiden varjoainekuvausta ja muita invasiivisia testejä.